Jatkoa edelliseen. Tämä on tarinan neljäs osa (Tästä tarinan ensimmäiseen osaan ”Lapa kipeänä”?)
Suvin naamataulu kertoi että tänään saattaa olla todella paska päivä. Minä yritin kysellä että miksi koira on kolmijalkainen ja mitä on tapahtunut. Suvi kertoi saapuneensa kotiin muutama minuutti minua ennen. Meidän kotipihaan saapuminen aloittaa rituaalin nimeltä eläintarhan hoito. Ensin päästetään koirat pihalle, ja tuolloin jo ensimmäisellä sisäänhenkäyksellä tietää että onko Metkulta tullut varrellinen pieru. Jos näin on päässyt käymään, on edessä kakkatalkoot. Tässä vaiheessa koirat juoksevat jo pää viidentenä jalkana pitkin pihapiiriä. Tämän jälkeen tarkastetaan että mitä kuuluu lampaille, onko tyyny hyvin, entäpä onko vesikippo täynnä ja missä tasossa on heinäkasan pinta? Lopuksi (kesäaikaan) päästetään kanat pihalle.
Suvi oli hoksannut, että Metku meni hemmetin lujaa mutta kolmella moottorilla.
Niinpä Metku joutui yleisen kopeloinnin kohteeksi. Minä pitelin koiruutta paikoillaan ja Suvi tutki Metkun räpylän läpi. Ensimmäiseksi Suvi hypisteli leikatun olkapään, ei pienintäkään aristusta. Kyynärpää ja ranne olivat samoin täydessä tällissä. Kipu paikallistui uloimpaan varpaaseen. Onneksi. Kynnet olivat silmämäärisesti kunnossa ja samoin antura. Sivistynyt arvaus oli varvasmurtuma. Oletuksena on, että Metkulaisen varvas oli jäänyt erään nitkuvan rauta-aidan väliin. Myönnän, minä olin ollut huolimaton. Ei muuten nitku kyseinen aita enää.
Koiran varvasmurtuma
Metku sai kipulääkkeen ja seuraavana aamuna se lähti sairaskyydillä klinikalle, tässä tapauksessa lanssikuskina toimi allekirjoittanut itse. Metkun etumoottorista räpättiin röntgenkuva ja kuten arvoisa lukija voi kuvasta ihan itse kurkata, oli Koolieista coolieimman Metkulaisen pikkulilli sökö. Ja kyllä, niveleen menevä murtuma. Jos haluaa hienostella niin vaikuttaisi Salter-Harris tyyppi 4 murtumalta. Mehän ei hienostella, todetaan vaan, että rikkipoikki on. Ensin kokeillaan pakettihoidolla ja jos ei tule oireeton pikkurilli niin jatkossa Metku voi laskea etutassujen varpailla vain yhdeksään asti. Koirien maailmassa varvasalueen nivelrikon aiheuttama ongelma on nimittäin usein huomattavasti pahempi ropleemi kuin se että yksi pikkurilli uupuu.
Kastraatio helpottaa uroskoiran elämää
Metkun varvas teipattiin kiinni viereiseen varpaaseen ja Metku jatkoi kuntoutumista. Kuulostaa yksinkertaiselta mutta ei ole, älkää siis itse menkö käärimään murtuneeseen sormeen/varpaaseen/ulokkeeseen teippiä, seuraa herkästi problemo grande, tippuu pois koko väline.
Varvas parani hienosti mutta arvatkaapa mitä sitten tapahtui? No Metkun aivot siirtyivät kivespusseihin, sille napsahti murrosikä päälle. Vaikka asiaa katselisi kuinka vaaleanpunaisten silmälasien läpi, muuttui tämä meillä asusteleva Suvin omistama Koolie äärettömän tyhmäksi yhdessä yössä. Ja kaiken tämän takana oli ne pienet pampulat Metkulaisen takajalkojen välissä. Ei vienyt kovin pitkään todeta että:
1. Metku rikkoo itsensä ihan kohta pahasti jos sen kivekset huolehtii kaikesta sen älyllisestä toiminnasta
2. Osteokondroosi diagnoosin jälkeen Metkulla ei ole juurikaan tarjottavaa Suomen Koolierotuisten koirien geenisoppaan
3. Jatkuvasti kaikkialle kuseskeleva Koolie on ärsyttävä
4. Jatkuvasti Allissa kiinni kulkeva Koolie on ärsyttävä
5. Jatkuvasti Tempun kanssa riitaa haastava Koolie on ärsyttävä
6. Kiveksillä varustettu Koolie on ärsyttävä
Niinpä Metku menetti kiveksensä ja jo viikossa talouteemme palasi rauha ja ihmisille hyvä tahto.
CT-kuvat puoli vuotta koiran olkapääleikkauksen jälkeen
Metkun olkapäät CT kuvattiin syksyllä, 6 kk leikkauksen jälkeen. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Minun on todettava, että oli siellä Metkun nivelissä Copla eli ei, onnistui operaatio täydellisesti.
Kannattaako koiran osteokondroosileikkaus?
Ihan vakavasti sanottuna, kyllä minun on myönnettävä että olen muuttanut omaa suhtautumistani osteokondroosileikkauksiin. Minun kynnykseni suositella operaatiota on madaltunut tällä kokemuksella merkittävästi. Uskon myös, että ilman operaatiota Metku olisi oireillut pidempään. Lisäksi uskon että leikkauksen myötä paikallinen tulehdusreaktio on ainakin Metkun tapauksessa jäänyt vähäisemmäksi ja siten hyvässä lykyssä nivelrikkomuutosten määrä jää vähäisemmäksi. Oletin myös, että leikatun koiran kanssa eläminen olisi ollut vaikeampaa. Minä olen suorittanut armeijassa nakkisuojautumisessa kultaisen ansiomerkin, mutta silti. Me emme todellakaan pitäneet Metkua pumpulissa, liikunta aloitettiin aikaisessa vaiheessa ja jo pari viikkoa leikkauksesta Metku pääsi takaisin laumaansa, toki rajoitetusti mutta kuitenkin, tauoton painiminen Alli Airendalen kanssa on kovaa treeniä.
Se että Metkun paraneminen eteni näinkin hienosti ei johdu pelkästään tuurista, jos tarkemmin miettii, ei se todellakaan päässyt helpolla. Leikkauksen jälkeen Metkulla on tähän mennessä ollut yksi varvasmurtuma, se menetti pallinsa ja yksi sen kynsistä halkesi ihan huolella. Lisäksi se meinasi kuolla siihen saamarin veriripuliepisodiin, eli melkoinen koiramaailman Aku Ankka.
Uskon, että Metkun onnistunut paraneminen on usean eri asian summa. Diagnoosi tehtiin ajoissa ja valittu hoitoprotokolla osoittautui oikeaksi, mikä se sitten lieneekään. Metku liikkui paljon ja vaihtelevasti koko paranemisvaiheen ajan ja lisäksi Metku sai asianmukaisia tukihoitoja tarvittaessa (kipulääkitys, fysioterapia, hieronta).
Täytyy kyllä todeta, että hyvin pystyy normaali ihminen pärjäämään leikatun koiran kanssa, ei ole mahdoton homma. Mekin pärjättiin ja tässä taloudessa ei kyllä asusta yhtään täysipäistä aikuista.
Vielä tähän loppuun yksi tärkeä juttu. Tuossa COPLA tutkimuksessa on tehty kamalasti hommia, siinä on kulutettu paljon aikaa, rahaa ja tupakkia (no ei tupakkia, sanotaan vaikka kal…hvia). On äärimmäisen tärkeää, että kaikki tutkimukseen osallistuneet koiruudet pysyvät mukana, aina viimeiseen kontrolliin saakka. Jos käy niin ikävästi, että tutkimukseen osallistunut lemmikki menehtyy niin vilpittömästi toivon että otatte yhteyttä tutkimusryhmään. Kaikki saatavissa oleva tieto vie tätä tutkimusta eteenpäin. Samalla se parantaa koiruuksien mahdollisuuksia elää normaalia elämää osteokondroosista huolimatta.
(Juttu vuodelta 2020)
Alla olevan mainoksen jälkeen löytyy linkki, josta pääset lukemaan tarinan loppuratkaisun, eli MITÄ METKULLE KUULUU NYT?!
Jos olet nopea, ehdit osallistua myös arvontaan!
Tarinan teille tarjosi FaunaPharma Oy
MAINOS: ”Penin öljyssä muka väärä omegasuhde, jumankauta. No varmasti on väärä suhde, sehän on Ooppeli se Omega, ja minä en Ooppelilla ajele. Tiedättekö minne voitte ne erikoisöljyt laittaa? Ei ole ainakaan suu, sen verran voin paljastaa. Ihan kyllä vakavissaan se yrittää noita öljyjä tyrkyttää, pitäisiköhän kokeilla, vaikka itsellekin?” – Urkki
Lue osa 3 ”Leikkaus”
Lue tarinan loppuratkaisu linkistä FaunaPharman facebook-sivuilta LINKKI
